"Eikö sinunkin mielestäsi hän ole suloinen?" kysyi Rose hiljaa — ja samassa hän purskahti vihlovaan, vaikeroivaan itkuun.
"Rose —"
"Haudataanko sellaiset kirkkomaahan, sano?" kysyi Rose hetken perästä sortuneella äänellä.
Kesti vähän aikaa ennenkuin Torkild uskalsi luottaa niin paljon itseensä, että sai vastatuksi:
"Olen soittanut ja kysynyt. Hänet pannaan äitisi hautaan. Minä ajattelin, että sinulle ehkä olisi mieleen —"
Hetken perästä Rose virkkoi hiukan tyynemmin:
"Tiedätkö, mihin se vaate on joutunut, jonka panin esille, kun aloin tulla sairaaksi? Katso, onko se vielä tuolla sohvalla? Se oli kääritty lakanaan — tahdotko olla kiltti ja tuoda sen tänne —"
"Rose —" vaikeroi Torkild.
Mutta Rose alkoi vetää paitaa lapsen ylle makuullaan.
"Rose — rakas, rakas, sinä et saa liikkua niin paljon —"