"Tehnyt?"
Rose hämmentyi. "Niin, tarkoitan — hän sanoi — taikka minä sain hänen puheistaan sen käsityksen — että hänellä oli suuria vaikeuksia — sellaisia taloudellisia —"
"Oletko hullu!" sanoi Torkild kiivaasti. Aivan vaistomaisesti hän ajatteli hetken verran Akselia vain veljenään.
"Soisin mieluimmin, ettet kyselisi minulta mitään siitä", sanoi hän lopettaakseen puheen tästä asiasta.
* * * * *
Jälkeenpäin häntä kadutti. Olisihan hän voinut sanoa esimerkiksi että Aksel oli arvottomalla tavalla käyttänyt hyväkseen semmoista, minkä Torkild kerran oli hänelle uskonut. — Mutta silloin voisi Rose ruveta miettimään, mitä se oli — ajattelemaan yhtä ja toista, hyvin mahdollisesti jotakin vanhaa tyttöjuttua esimerkiksi. Eihän hänen ollut helppo tietää, mitä Rosen päähän pälkähtäisi luulla. — Mutta nyt Rose kukaties ajatteli, että he olivat joutuneet vihoihin jostakin, mikä koski häntä. Ja tämä näytti Torkildista vaaralliselta. — Hänen oma levottomuutensa lisäsi hänen katkeruuttaan Akselia kohtaan.
Hän toivoi, että olisi keksinyt jonkun selityksen. Mutta nyt ei hän saanut mitään aihetta sellaisen esittämiseen. Hän tiesi, ettei Rose koskaan enää ottaisi asiaa puheeksi. Eikä hän ottanutkaan.
* * * * *
Lokakuun alkupäivinä he saivat vieraakseen Rosen ruotsalaisen ystävättären, neiti Stenbockin.
Rose oli ollut kaupungissa häntä vastassa aamupäivällä, joten hän istui arkihuoneessa, kun Torkild palasi konttorista kotiin päivälliselle. Heti ensi hetkestä, kun Torkild näki hänet, oli hänellä se yllättävä tunne, että jokin hänen sisällään kurottautui kaivaten tulokasta kohti.