"No siinä te totta totisesti olette oikeassa. Sillä juuri samaa mieltä minäkin olen, nimittäin ettei probleemia voida niin vain ratkaista. Sillä avioliittohon on kerrassaan mahdoton laitos, mutta sehän on välttämätön paha toistaiseksi — lasten tähden nimittäin, kunnes saamme yhteiskunnan, joka on kunnollisesti järjestetty, siten että ne voidaan turvallisesti jättää sen huollettaviksi —"
"Kuinka tulisi yhteiskunnan olla järjestetty, jotta sinä voisit turvallisin mielin luovuttaa sille lapsesi?" kysyi Rose.
"Niin, tarkoitan että tietysti tulisi jokaisella äidillä olla oikeus, aina ja kaikissa olosuhteissa, pitää lapsensa luonaan, jos hän tuntee niiden kasvattamisen kutsumuksekseen. Ja jos hän valitsee uhrautumisen sille työlle, joka tosiaan on yhteiskunnallisesti tärkein maailmassa, niin on kaiketi vain oikeudenmukaista, että yhteiskunta palkitsee häntä siitä. Mutta niille lapsille, joiden äidit tuntevat itsensä siihen soveltumattomiksi ja joilla ehkä on taipumuksia toisiin suuntiin, pitäisi olla laitoksia, joihin he saisivat lähettää lapsensa heti kun ne ovat vieroitetut, paikkoja, joiden johdossa olisi erikoiskasvatuksen saaneita naisia ja joissa lapsille olisi taattu mahdollisimman hyvä hoito. Mutta tietysti tulisi olla kansalaisvelvollisuus, että jokainen äiti imettää lapsensa itse ja että hän siitä saa korvauksen valtiolta —"
"Entä isät?" kysyi Torkild. "Eikö heillä tulisi olla mitään oikeuksia — tai velvollisuuksia vähimmässäkään määrässä?"
"Ehdottomasti ei. Ei kerrassaan minkäänlaisia yksityiseen lapseen nähden, jonka he ovat tuottaneet maailmaan. Sukuun nähden se, etteivät he saa tulla isiksi, jolleivät ole ehdottomasti terveitä ja täysikuntoisia. Ja lasten kasvatuksen avustaminen — mutta se tapahtuisi verotuksen yhteydessä. Sen on nimittäin tultava tulevaisuuden naisasian päämääräksi, että lapset ovat äidin ehdotonta omaisuutta, jonka hoidosta hän on vastuuvelvollinen vain yhteiskunnalle —"
"Toisinaan tapahtuu, että lapset tulevat isäänsä ja asettavat hänet etusijalle äidin rinnalla", huomautti Torkild.
"Tietysti en tarkoitakaan, ettei miehellä saisi olla tilaisuutta tulla tuntemaan lasta, jonka isä hän on. Mikäli äiti katsoo hänet soveliaaksi auttamaan häntä lapsen kasvatuksessa ja kyllin arvokkaaksi siihen —"
"Eihän kai pitäisi mennä saamaan lapsiakaan sellaisen arvottoman kanssa", sanoi Briten ivallisesti.
Hän istui juuri Torkildia vastapäätä, ja tämä katsahti häneen. Suoraselkäisenä ja vaaleana, silmät mustina lampunvalossa, ylähuuli halveksivassa kaarteessa terveiden valkoisten hampaiden yllä hän siinä istui, ainoana naimattomana naisena seurassa.
Ja rouva Lied hymyili hänelle tuota sanomattoman ylemmyyden hymyä, joka kokeneilla naisilla on aina tarjottavana niille, jotka vielä ovat tahrattomia: