"Minä teen kai parhaani — koska se nyt kerran on tullut työkseni. Onneksi minulla on siihen harrastustakin. Mutta silti saattaa minua kyllä hiukan harmittaa väliin, kun sinä istut ja syödä popsit niinkuin ei mikään muu maailmassa kiinnittäisi mieltäsi kuin ruoka —"
Rose istui katsoen häneen taisteluvalmiina. Mutta Torkild ei vastannut mitään, söi loppuun, kiitti ruoasta ja meni arkihuoneeseen. Sitten tuli Rose perässä, kaatoi kahvin ja ojensi Torkildille kupin. Äkkiä hän meni ja istahti Torkildin tuolin käsinojalle, otti hänen kasvonsa ja käänsi ne itseensä päin:
"Anteeksi, Torkild. Olin häijy sinulle äsken — suoraan sanoen häijy."
Torkild katsoi häneen.
"Minä kadun sitä", sanoi Rose.
Torkild veti hänet syliinsä.
"Mikä sinun sitten oikein oli", kysyi hän hiljaa.
No niin. Palvelija oli pessyt hänen kaitaliinansa, sen vihreällä kirjaillun, ja jättänyt sen sitten makaamaan huuhteluveteen, joten nyt oli kaikki väri levinnyt. Vaikka hän tietysti oli sanonut Agnekselle sata kertaa, ettei pitäisi koskaan jättää värillisiä vaatteita virumaan veteen —.
Torkild naurahti:
"Paras kaikesta on se, etten minä voi sietää lihavanukasta. Tämä oli luonnollisesti lajissaan erinomaista — mutta minä en nyt kerta pidä etukäteen pureksitusta ruoasta —"