Torkild nyökkäsi.
Aksel kuiskasi vielä hiljemmin:
"Hän teki sen itse — eikö niin?"
Torkild taivutti päätään myöntävästi ja kouristi lujasti tuolin käsinojaa.
"— Luulin muuten sinun tienneen sen."
"Minä arvelin sitä — joistakin Holger-sedän lausumista sanoista.
Ymmärsin, että se oli niin — ja että he tahtoivat salata sen minulta.
Hehän koettivat ylipäätään salata minulta kaiken, mikä koski kotioloja."
"Se oli muuten varsin omituista. Sinähän olit kahdeksantoista vuoden vanha silloin —"
"Siinä oli kai myös jonkinlaista hienotunteisuutta isää kohtaan", sanoi
Aksel. Hän joi vähän ja katsoi veljeensä:
"Sen jälkeisenä kesänä, kun te olitte Hindevadgaardenissa — minä oikeastaan kaipasin kovasti saada puhella sinun kanssasi. Saada — no niin, sinä ymmärrät. Minä tunsin itseni aina niin yksinäiseksi siellä. Mutta tiedäthän — siinä iässä — sitä on arka, kaino, niin sanoakseni —"
Torkild kurotti eteenpäin ja kilisti lasiaan veljen lasiin. He joivat sanomatta mitään.