"Miltä hän sinusta näyttää?" kysäisi Aksel oltuaan hetken vaiti.
"No — hän on luonnollisesti kovin rasittunut matkasta, poloinen."
Aksel oli vaiti hetken.
"En minä sitä muuten tarkoittanut", virkkoi hän sitten.
Torkild ei vastannut. Katkeruus Akselia kohtaan kuohahti hänessä. Tuoko oli ainoa, mitä hänellä oli sanottavana heidän sisarestaan — nyt.
"Se juuri vielä puuttui", sanoi Aksel purevasti: "Perhepiirin viimeinen kaivattu jäsen tulee — tuollaisena!"
"Tuollaisena tai tällaisena —" Torkild käännähti veljeensä päin. "Ei ainakaan meille kenellekään Doris ole tilivelvollinen, olkoonpa hän käyttäytynyt niin tai näin. Ei isälle, ei sinulle, ei minulle. — Sillä ei yksikään meistä ole pannut tikkua ristiin auttaakseen häntä milloinkaan. Me olemme antaneet hänen purjehtia omia vesiään kaikki — jumala paratkoon!
"— Ja muista olla sanomatta hänelle yhtään loukkaavaa sanaa, ajattelitpa hänestä mitä hyvänsä", sanoi Torkild ovelta mennessään.
"Oletko hullu — tietänethän toki, ettei se johtuisi mieleenikään!"
"Vai niin. No, kuinkas sen olisin voinut tietää!" singautti Torkild hänelle mennessään. "Hyvää yötä."