* * * * *
Torkild matkusti takaisin tehtaalle seuraavana päivänä ja palasi vasta hautajaisiin, Aksel samoin. He pitivät varansa, etteivät joutuneet menemään eikä tulemaan samassa junassa.
Hautajaispäivän iltana, kun Torkild tuli yläkertaan pannakseen maata, istui Rose sohvassa. Hän ei ollut alkanut vielä riisuutua; näytti siltä kuin hän olisi odottanut Torkildia.
"Torkild. Sinun pitäisi koettaa, etkö voisi saada Dorista olemaan palaamatta Kööpenhaminaan. Luulen, että olisi paljon parempi hänelle jäädä tänne — monistakin syistä —."
"Oletko puhunut hänen kanssaan?" kysyi Torkild.
"Olen. Mutta hän ei tahdo — tai oikeammin, minä en usko, että hän tietää, mitä hän tahtoo. Mutta jos sinä koettaisit. Sinä olet kuitenkin se, jota hän eniten kunnioittaa."
"Hm." Torkild alkoi hiljakseen riisuutua. "Et tietystikään tarkoita, että hänen pitäisi jäädä tänne —?"
"En. Olen pyytänyt häntä tulemaan meille asumaan — ainakin toistaiseksi. Myöhemmin hän voisi kai saada oppilaita Kristianiassa — etkö luule? — Ei kai sinulla ole mitään sitä vastaan, että hän tulee meille?"
"Ei, päinvastoin. Olen iloinen, että olet tehnyt sen omasta ehdostasi. Olin juuri aikonut kysyä sinulta, emmekö voisi kutsua häntä luoksemme —.
"— Onko hän kertonut sinulle jotakin?" kysyi Torkild äkkiä hetken perästä. "— Itsestään, tarkoitan?"