Hän ei noussut ylös seuraavana aamuna, kun hänet herätettiin, vaan jäi hotelliin koko aamupäiväksi ja matkusti pois vasta päiväjunalla hankittuaan ensin varmuuden, että Aksel oli matkustanut jo aikaisemmin.
Koko kotimatkan oli hänellä tunne, joka kävi yhä voimakkaammaksi, aina kun hänen ajatuksensa kiersivät hänen kohtaustaan Akselin kanssa — tuska Torkildin tapaamisesta. Hänestä tuntui, ikäinkuin heidän yhdyselämänsä olisi mahdotonta jatkua sen jälkeen, mitä oli tapahtunut. —
X.
Rose oli soittanut Torkildille Fredrikshaldista, millä junalla hän tulisi, ja Torkild oli Kristianian asemalla häntä vastassa. He menivät kaupungille saamaan vähän ruokaa. "Sehän on totta", virkkoi Torkild heidän istuessaan syömässä, "rouva Lied on käynyt meillä aamupäivällä. Hän pyysi Agneksen sanomaan sinulle, että sinun pitäisi soittaa hänelle heti huomenaamulla. Hän on näet Fensalissa —."
"Vai niin, onko hän siellä?"
"On, hän on ollut kotona varmaan jo kaksi viikkoa —."
"Ei suinkaan lasten laita siellä ole mitenkään hullusti?"
"Ei." Torkild hymyili. "Petersenin laita se taitaa olla hullusti.
Pelkään, että hän alkaa taas juosta luonasi pian jok'ikinen päivä —."
* * * * *
Rouva Lied tuli varhain seuraavana aamuna — se on, kello oli kaksitoista, mutta Rose tiesi, ettei hän koskaan noussut ylös ennen yhtätoista.