Rose istui ompelukoneen ääressä kori mankelivaatteita edessään. Hän oli panemassa uutta kaulusta Torkildin vanhaan villapaitaan.
"Otahan päältäsi, Mary, niin saat kohta teetä —."
"Kiitos, en minä mitään halua —." Mary otti savukkeen ja alkoi kävellä edestakaisin lattialla.
"Kyllä kai sentään? Saat lämpimiä keksejä — minulla on kauraryynikeksejä parhaillaan uunissa", — hän repäsi poikki langan, sulki ompelukoneen ja leikkasi napinreiät uuteen kaulukseen. Palvelijatar toi teetarjottimen.
"Kiitos, ei mitään minulle", sanoi Mary jatkaen kävelemistään.
"Tahdotko vermuuttia sitten?" Rose nouti karahvin kulmakaapista ja kaatoi lasiin. Mary tyhjensi lasin yhdellä siemauksella ja jatkoi vaellustaan.
"Lapset voivat kai hyvin?" kysyi Rose.
"Kyllä lapset voivat hyvin. — Mutta minä." Hän seisahtui: "Kuule —
Halsteinin ja minun välit ovat lopussa —."
Rose päästi työn vaipumaan helmaansa:
"Mitä sinä sanot — lopussako!", ja hänestä itsestään tuntui, että se kuulosti typerältä.