Hän puhkesi kyynelvirtaan:
"Viime yönä —. Minun täytyi uhata herättäväni lapset, ennenkuin pääsin eroon hänestä —. Oi Rose, eikö se ole kauheata! Minä olen aivan suunniltani, niin epätoivoissani minä olen. Sano minulle, mitä minun on tehtävä —."
"Matkusta pois", sanoi Rose.
"Eihän minulla ole mihin matkustaa. Enhän voi kuolla nälkäänkään —."
"Mutta kun hän ei voi suostua ehtoihisi. Etkä sinä hänen ehtoihinsa —."
"Minun kai täytyy", itki Mary Lied. "Tietenkin Finn saa tahtonsa läpi — en luonnollisesti jaksa enää kauan kamppailla vastaan. Oi, minä olen saanut sellaisen vastenmielisyyden häntä kohtaan — olen niin epätoivoissani —."
"Oi Mary", sanoi Rose huolestuneena. "Sinä et saa — lastesi kodissa —."
"Lasteni kodissa, niin!" Mary nyökkäsi. "Eikö totta? Se osoittaa kunnioitusta äidinarvoa kohtaan, niinhän?"
"Jos sinulla on jotakin kunnioitusta sitä arvoa kohtaan — niin sinun pitää matkustaa. Täytyyhän sinun voida saada jotakin tehtävää — jos minä olisin sinun sijassasi, ottaisin mitä hyvänsä — ensi aluksi —."
"En jaksa jättää lapsiani", nyyhkytti Mary.