"Jaksoithan keväällä", sanoi Rose kylmästi. "Ja silloin läksit vain itsesi takia. Kuten itse sanoit, äiti on samaa kuin koti. Ja äiti, joka elää olemalla miehensä — kyllä ymmärrät."

"Uh — sinä liioittelet nyt myös niin kauheasti. Tuo on pingoitettua — sinähän itse olet naimisissa ja tiedät millaista se on. Kun lopulta ympäri käydään, niin onhan Finn sentään minun mieheni — me olemme saaneet kolme lasta yhdessä. — Ja kun minä en kelpaa työhön — ainoa tie, jolle taipumukseni viittaavat, on minulta suljettu —."

"Minä menisin ennemmin kadulle", sanoi Rose kiihkeästi. "Jollen kelpaisi saamaan elantoani muuten kuin elämällä miesten kanssa — niin valitsisin ennemmin kenen hyvänsä muun kuin lasteni isän. Mieluummin harjoittaisin ammattia vaikka missä muualla paitsi lasteni kotona —."

"Loruja, tyttöseni. Nuo ovat vain puheenparsia. Sinä et voi saada minulle uskotelluksi olevasi niin suurenmoinen, että lähtisit tiehesi yks kaks, heti kun et enää rakastaisi Torkildiasi ja joutuisi hurmauksiin joka kerta, kun hän rupeaa helläksi. Ehei, luulenpa kyllä, että jäisit hyvään kotiisi, missä saat kaikkea mitä tarvitset, ja leipoisit kaurakeksejä ja laittaisit raparperiviiniä ja mukautuisit välttämättömään, jota on sietäminen, kun kerran on naimisissa — mieluummin kuin menisit tiehesi ja asuisit vuokrakomerossa ja raataisit konttorissa viheliäisestä palkasta ilman muuta hyvää kuin tietoisuus siitä, että olet niin jalo! Myöntäkäämme vain olevamme ihmisiä kaikki —.

"Minä olin odottanut, että olisit osoittanut vähän osanottoa, kun tulin luoksesi kertomaan, miten vaikea minun on olla. Ja sinä pilkkaat sitten onnettomuuttani —. Sinun pitäisi hävetä, niin pitäisi —.

"Tahdon vain sanoa sinulle, että sinusta olen minä nyt selvä —.

"— Muuten on minulle nimittäin musertavan yhdentekevää, mitä sinä ajattelet minusta — istuessasi täällä parsimassa miehesi alushousuja —."

Hän sieppasi villapaidan sohvalta, viskasi lattialle ja potkaisi sitä.
Sitten hän otti vaatteensa ja meni.

* * * * *

Rose nosti halveksitun vaatekappaleen lattialta ja taittoi sen huolellisesti kokoon. Sitten hän meni pöydän luo, kaatoi itselleen kupin jääkylmää teetä ja joi sen. Hän tunsi vastenmielisyyden ruumiillisena ellotuksena.