Hän oli nähnyt päivällisaikana, että huoneessa oli Akselin revitty valokuva. Se se oli, jonka Rose oli polttanut käydessään myöhemmin uunin luona — se oli poissa, kun Torkild tuli teelle.

Mutta silloinhan oli mitä todennäköisintä, että Rose oli suuttunut Akseliin —. Niin paljon siinä kai oli perää, että heillä oli ollut keskustelu, jota hän ei ehkä todellakaan olisi saanut kuulla. Mutta hän oli varma, että syy oli yksinomaan Akselin — Rose ei ollut tehnyt mitään, mistä hän nyt itseään soimaisi.

— Ettei hän ylipäänsä voinut estää sellaisen mahdollisuuden mieleenjohtumista — Rose katui, hän repi kappaleiksi Akselin valokuvan katkeroituneena siitä, mihin tämä oli hänet vetänyt —.

"Minähän en usko sitä — minähän en usko sitä —" Torkild puri hampaansa yhteen ja voihkaisi.

Taivaan luoja — että sellaista voi tapahtua eikä ihminen voi varjella siltä itseään. — Kunniaton lurjus tai useampia istuutuu, kirjoittaa nimettömän kirjeen, lähettää sen miehelle — eikä hän voi suojella itseään siltä. Ei suojella vaimoaan nimettömän heittiön panettelulta, ei saada roistoja käsiinsä ja pieksää heitä litteiksi kuin täit. Hän ei voi suojella itseään siltä, että he tekevät hänelle pahaa pelkurimaisella konnantyöllään, ei pyyhkiä tuota halpamaisuutta pois aivoistaan — hän polttaa kirjeen, mutta sanat ovat syöpyneet hänen sieluunsa, kalvaen, kiduttaen, myrkyttäen, siittäen ajatuksia, joita hän itse häpeää, vasten tahtoaan hän näkee edessään näkyjä, jotka — herra jumala, että sellaista voi tapahtua —.

Se oli hänen pulpetillaan, kun hän tuli konttoriin aamulla. Kaikkien liikekirjeiden seassa pieni kotelo, jolle oli kirjoitettu "yksityistä":

"Ystävät, jotka suovat Teille hyvää ja joiden mielestä on häpeällistä pettää miestä hänen selkänsä takana, eivät voi olla ilmoittamatta Teille, että Teidän veljenne kävi tapaamassa Teidän vaimoanne tämän hotellihuoneessa eilen illalla kello 1/2 12. He oleskelivat yhdessä lukitun oven takana yli tunnin ajan, ennenkuin mies jälleen hiipi takaisin omaan huoneeseensa. Sen sijaan että aikaisemman päätöksen mukaan olisivat matkustaneet Kristianiaan aamujunalla, jäivät molemmat hotelliin aina keskipäivään asti ja matkustivat kumpikin eri junassa.

Eräs vilpitön ystävä."

Torkild häpesi, että oli lukenut läpi koko tuon likaisen tekeleen. Hänen olisi pitänyt polttaa se heti kun näki allekirjoituksen. Niinkuin ei siinä olisi ollut kylliksi, että kirje oli nimetön, siis kunniattomalta ihmiseltä. Saattoihan olla yhdentekevää, mitä sellaisessa sanottiin. Tai — jos olisikin ensin lukenut sen, niin ei olisi pitänyt sitä polttaa, vaan ottaa selvä lähettäjästä, pieksää häntä niin kauan kuin hän vielä vähänkin piipitti —.

Mutta hän oli rutistanut sen kokoon, noussut seisomaan — ja muistaessaan, että konttorissa oli keskuslämmitys, hän raapaisi tulitikun ja antoi kirjeen palaa, kunnes oli vain vähän nokea tuhkakupissa.