"Minä en tiedä yhtään."
"Oi — minä ymmärrän kyllä itsekin, etten ole ollut läheskään sellainen sinua kohtaan kuin sinä toivoisit. Tiedän kyllä, ettei meidän suhteemme ole tullut sellaiseksi kuin sinä odotit naimisiin mennessämme."
"Luuletko sitten minun soimaavan sinua, ettet ole voinut olla minua kohtaan sellainen kuin minä toivoin?" Torkild nosti hänen kätensä alas olkapäiltään. "Oikeastaan en tiedä, olenko koskaan odottanut, että tulisi olemaan toisin kuin on —."
"Tarkoitatko", sanoi Rose hitaasti, "— että olet tyytyväinen elämäämme sellaisena kuin se on? Tarkoitatko, että kun on tultu naimisiin, ei elämä ylipäänsä enää koskaan ole — täydellistä? Tai oletko mielestäsi — kaikesta huolimatta — niin onnellinen kuin ylimalkaan voi olla?"
Torkild hymyili heikosti:
"Jos me olisimme onnelliset — niin emme kai seisoisi ja kyselisi toisiltamme tällä tavoin. Mutta kun kerran ollaan naimisissa, niin ovat kai joko molemmat onnellisia tai ei kumpikaan —."
"Sinä siis et ole onnellinen?"
Torkild odotti vähän ennenkuin vastasi:
"En siis kai ole. — En ainakaan uskottele itselleni, että sinä pitäisit itseäsi niin kovin onnellisena —." Hän katsoi alas puhuessaan.
"Sitäkö tarkoitat odottaneesi edeltäkäsin — että niin tulisi käymään?" Ja kun Torkild ei vastannut: "Silloin en ymmärrä, miksi tahdoit mennä naimisiin kanssani."