"Ei", sanoi Torkild samoin kuin äsken. "Siinä olet kai oikeassa. Ei suinkaan mikään rakkaus voi kestää avioliitossa, jollei tahdota tehdä työtä sen hyväksi ja hoivata sitä. Ja enimmästi kai ihminen voi, mitä tahtoo. Ainoastaan ei rakastaa, Rose. Jollet rakasta minua, niin ei se kai suuria auta, jos nyt tahdot rakastaa minua —.
"Katsohan, miten minä näen asiat — ah ei, sitä sinä et kai voi käsittää, vaikka tahtoisitkin.
"Voi olla uskollinen aviokumppanilleen, kun tahtoo. Kun tahtoo, niin voi pysyttää epätotuuden ja pettämisen ja halpamaisuuden poissa kodistaan. Voi estää rumien, alentavien kohtausten ja katkerien, pahojen sanojen esiintymisen — jos tahtoo sitä. Rakastaa vain ei voi tahtomalla —"
Rose vetäytyi erilleen Torkildista pienellä viluisella liikkeellä.
"Tiedän kyllä, Rose — jos sinä kerran olet sen päättänyt — niin ei maailmassa olisi mitään, mitä sinä et voisi tehdä puolestani. Ja etkö usko minun olevan siitä kiitollinen —.
"— En tiedä, teetkö olon minulle helpommaksi — vai vaikeammaksi sillä —.
"Mutta sinä et voi pakottaa itseäsi rakastamaan minua."
"Torkild — tiedäthän, että minä pidän sinusta hirveästi."
"Tiedän kyllä, että olet pitänyt minusta sangen paljon tavallasi."
"Mutta pidänhän minä vieläkin. En ole koskaan pitänyt kenestäkään muusta — sen sinä tiedät niin erinomaisen hyvin —"