"En se ole minä, joka on leikitellyt —." Rose pysähtyi, tunsi tukahduttavan itkunkouristuksen pyrkivän esiin eikä tahtonut antaa sille perään. Hurjassa uhmassa hän viskasi päänsä taaksepäin ja koetti nauraa:

"Vai niin, että minä siis saan mennä nyt —?" Hän repäisi tahdottomasti aamunuttuaan, niin että se solahti hiukan sivulle alla olevan valkoisen yöpaidan päältä —.

"Silläkö tavalla tahdot?" sanoi Torkild hampaittensa välistä,

"Oh, älä rupea mihinkään vaivannäköön koettaaksesi todistaa minulle rakkauttasi — — Torkild!" Viimeinen sana tuli vain pelästyneenä hengähdyksenä, kun Torkild puristi hänet rintaansa vasten.

Hän nosti Rosen kohoksi syliinsä ja taittoi hänet kokoon kuin pienen mitättömän olennon. Rose ei tullut edes tehneeksi vastarintaa — säikähtyneenä tuosta hurjuudesta, jollaista hän ei ollut tiennyt olevankaan, hän vain ummisti silmänsä lujasti ja makasi liikkumatta Torkildin raivoisain hyväilyjen alla —.

* * * * *

Kun hän vihdoin pitkän ajan kuluttua uskalsi katsoa, makasi Torkild liikkumatonna hänen vieressään, suullaan, kasvot tyynyä vasten. Rose kuuli hänen vetävän raskaan, oihkaisevan henkäyksen silloin tällöin.

Torkildin lukulamppu vihreine lasivarjostimineen valaisi huonetta nurkasta piirongin päältä. Roseen vaikutti valtavasti, kuinka äärettömän rauhalliselta tuo pieni säästeliäästi kalustettu makuuhuone näytti —. Torkild ei liikahtanut, kun hän varovasti irtautui hänen käsivarrestaan, pujahti pois sängystä ja hiipi ovelle.

* * * * *

Omaan huoneeseensa tultuaan hän jäi seisomaan hetkiseksi käsi avaimessa. Hän vapisi pelosta, ja hänen ensimmäinen ajatuksensa oli lukita ovi. Mutta samalla kertaa oli jossakin hänen myllertyneen, hämmentyneen sydämensä sopukassa epäselvä tunne — jos Torkild nyt tulisi hänen jälkeensä ja tapaisi oven lukittuna. Hämärästi hän käsitti, että Torkild tuntisi sen loukkaukseksi — eikä hän tahtonut loukata häntä. Epäselvänä muistona häämötti hänen mielessään — että hän oli ollut katkeroitunut Torkildiin, tahtonut haavoittaa häntä niin kipeästi kuin voi. Mutta nyt hän ei ollut hänelle katkera eikä hänellä ollut enää minkäänlaista halua tehdä hänelle pahaa.