"Niin, se on Hampurista, kuten näet."
Kirje oli kirjoitettu hotellin kirjepaperille ja oli näin kuuluva:
"Rakas Torkild,
vain muutama sana ilmoittaakseni teille, että olen muuttanut päätökseni. Kihlaukseni Jensin kanssa on lopussa, ja minä olen nyt matkalla Pariisiin. Olen nimittäin saanut kerrassaan loistavan tarjouksen itseltään madame Lappalaiselta ottaa valmistaakseni oppilaita, jotka tulevat laulamaan hänen johdollaan, ja voithan ymmärtää, ettei sellaista tarjousta työnnetä luotaan, mutta minun täytyi matkustaa heti. Toista tilaisuutta päästä ulos maailmaan minulle tuskin koskaan tarjoutuu, ja sillä tavalla sitten! Olen niin väsynyt matkasta, etten jaksa kirjoittaa enempää tänä iltana, mutta niin pian kuin olen turvallisesti ja onnellisesti Pariisissa, kirjoitan oikein kunnollisesti ja lähetän sinulle osoitteeni.
Monet terveiset Roselle ja itsellesi,
sinun hellältä Dorikseltasi.
P. S. M—me L, on antanut minulle suosituskirjeitä yhdelle ja toiselle, niin että voit olla aivan levollinen puolestani. Hänen kauttaan tulen kai tapaamaan hauskoja ihmisiä, pääsen taiteilijapiireihin ja niin poispäin. Ajattele kuinka olen iloinen! S—a.
P.S. Sinua minä saan kiittää tästä, ja voit uskoa että teen sen.
Jos et sinä olisi ollut niin kiltti ja antanut minulle niitä
rahoja, en olisi voinut matkustaa. Kiitos siis vielä kerran!
S—a."
Rose ojensi kirjeen takaisin Torkildille.
"Tiedän hänen tutustuneen madame Lappalaiseen Kööpenhaminassa viime vuonna", sanoi hän. "Hän kertoi siitä paljonkin." — Ja kun Torkild ei vastannut, jatkoi Rose: "Että tuo kihlaus on lopussa, lieneekin ehkä parasta. Minä en saanut sitä vaikutusta, että hän todellisuudessa olisi ollut kovinkaan mieltynyt sulhaseensa —."