Rose meni hänen luokseen, pani kasvonsa hänen olkapäälleen ja puhkesi itkuun.
Torkild pani käsivartensa hänen ympärilleen. Mutta kun Rosen nyyhkytys vähän vaimeni, sanoi hän hiljaa ja lujasti:
"Niin, Rose. Nyt sinä saat päättää meidän molempien puolesta."
"Minä en voi —" Roselta pääsi samassa nyyhkytys.
"Mitä on ollut, sehän ei voi jatkua", sanoi Torkild äskeiseen sävyyn. "Mitä sanottiin ja mitä tapahtui eilen illalla, sitä ei kai kumpikaan meistä voi unohtaa."
"En tiedä —."
"Minä en voi, Rose."
"Silloin sinä saat päättää", sanoi Rose hiljaa ja epätoivoisena. "Minä luulen, että se merkitsee enemmän sinulle kuin minulle."
"Niin tekee." Torkild tarttui häneen hellävaroin ja talutti hänet tuoliin. Sitten hän istuutui itse häntä vastapäätä.
"Sanonko sinulle miksi? Miksi kaikki aina naimisiinmenostamme asti on merkinnyt minulle enemmän kuin sinulle —."