Hyvää yötä, rakas poika, voi hyvin.
Sinun uskollinen
Rosesi."
Maaliskuussa, kun ilmaan tuli kevääntuntua, matkusti Torkild Berittjernin karjatalolle ja oli siellä aina pääsiäisen sivu, jolloin hänen lomansa loppui.
Hän palasi työhönsä ahavoituneempana kuin oli koskaan eläessään ollut — ja hän tiesi itse olevansa ruumiiltaan ja sielultaan terveempi kuin mitä hän oli tuntenut olevansa milloinkaan ihan ensimmäisen avioliittokautensa jälkeen.
XIII.
Pari kuukautta paluunsa jälkeen, lopulla kesäkuuta, tapasi Torkild konttoriin tullessaan kirjeen. Käsiala tuntui hänestä tutulta, mutta hän ei voinut kuitenkaan muistaa, kenen se oli. Avattuaan sen hän suunnattomaksi hämmästykseen näki sen olevan Akselilta. Se kuului:
Rakas Torkild!
En odotakaan muuta kuin että tämä kirjeeni tuntuu sinusta kovin yllättävältä, enkä voi aavistaa otatko sitä huomioosi. Ei johdu mieleenikään pyytää sinua unohtamaan, mitä sinulla on minua vastaan, mutta tahdotko siitä huolimatta suoda minulle tilaisuuden tavata sinua? Siitä tulee näet viimeinen kerta, koska olen saanut toimen erään englantilaisen kaivosyhtiön palveluksessa Chilessä — S:ta Teresa-nimisellä paikkakunnalla Bolivian-puoleisessa rajavuoristossa. Lähden ensi sunnuntaina matkalle Buenos Airesiin, ja on kai hyvin epätietoista, näenkö Norjaa enää koskaan.
Jos voisin saada puhutella sinua ennen lähtöäni, olisin sinulle hyvin kiitollinen. Olin ajatellut, että jos sinulle sopii, niin voisimme siinä tapauksessa tavata toisemme Holmenkollenin urheilumajalla kello 7 huomisiltana tai jonakin muuna iltana. Siellä on harvoin monta ihmistä arkipäivinä. Tahdotko siinä tapauksessa soittaa minulle (emäntäni puhelin on 180 018) ja antaa tiedon.
Aksel.