Hän oli vaiti hetken.

"Mutta voihan se sujua paremmin kuin joskus itse ajattelen. Siellä vieraassa maassa joudumme tietysti niin paljon olemaan toistemme varassa. Minä tahdon kyllä tehdä mitä suinkin voin. Ja Agda on itse asiassa varsin kiltti — ja pystyvä ihminen ja kerrassaan kelpo tyttö, näetkös."

Torkild oli vaiti hämillään.

Aksel kaatoi lisää viiniä lasiinsa ja joi. Sitten hän äkkiä katsoi
Torkildia suoraan silmiin.

"Sinä iltana, jonka kyllä muistat — kun olin Rosen ja sinun luona viimeisen kerran. Silloin tulin suoraan hänen luotaan. Ja hän oli lausunut minulle mitä kiivaimpia soimauksia. Joitakin päiviä aikaisemmin hän oli kertonut minulle odottavansa lasta. Minä sanoin luonnollisesti, että menisimme naimisiin — niin pian kuin mahdollista. Mutta oli yhtä ja toista järjestettävää ensin — raha-asiani, näetkös. Minullahan oli vielä velkaa korkeakouluajalta. Minun täytyi saada hankituksi laina. Tämän minä selitin Agdalle sinä päivänä, ja siitä syntyi kohtaus —.

"— Tämän minä mielelläni halusin saada sinulle sanotuksi nyt, ennenkuin matkustan pois. Jos silloin ehkä voisit ymmärtää —."

"Minä ymmärrän", sanoi Torkild hiljaisesti.

"No — kun olin saanut asiani siihen kuntoon, että saatoin perustaa oman kodin varsin vaatimattomaan kaavaan, silloin tulikin Agda ja ilmoitti erehtyneensä. Ja hän sanoi, ettei hän niin ollen tahtonutkaan mennä naimisiin kanssani — hän oli sanonut sen hyvässä uskossa eikä puijatakseen minua avioliittoon. Eikä hän sen jälkeen ole koskaan ottanut puheeksi, että minun olisi mentävä naimisiin hänen kanssaan. — Hän ei ole vailla ylpeyttä, sitä sinun ei pidä luulla —.

"— Ei, hän sanoi sen tapahtuneen vain lapsen vuoksi, kun hän silloin oli niin intohimoisesti vaatinut, että minun oli laillistutettava suhteemme sinä silmänräpäyksenä. Ja se on kyllä totta, ja hän teki siinä aivan oikein minun mielestäni. — Hän on hyvä ihminen ja tietää mitä se merkitsee, sillä hän on itse avioton lapsi. Hänen isänsä on menetellyt, kuten eräät ihmiset sitä kutsuvat — kunniallisesti: maksanut kolmekymmentäviisi kruunua hänen elatuksestaan kunnolliselle käsityöläisperheelle, kunnes tyttö tuli viisitoistavuotiaaksi ja jättänyt äidin kulkemaan omia teitään. Tämä on nyt kuollut — mentyään sitä ennen ihan karille. Kun kuolema teki hänessä tuloaan, kirjoitti Agda isälleen, jota hän ei ole koskaan nähnyt, ja pyysi apua — hän oli silloin seitsemäntoista vanha ja oli ollut aikaisemmin asiatyttönä Steen & Stramillä ja kulki nyt neulomatuvassa. Silloin hän sai kaksikymmentä kruunua ja raa'an kirjeen, jossa mies muun muassa antoi hänen tietää, että kaiken mitä hän oli tehnyt tytön hyväksi, hän oli tehnyt, vaikkei uskonut olevansa hänen isänsä. —

"Tämä minun korkeastikunnioitettu tuleva appeni on vanha konsuli Vandamm Bergenistä, — hän, joka omistaa Monplaisir'in, tiedäthän. Muistatko, että tapasimme erään hänen tyttäristään, joka on naimisissa ratsumestari Helenin kanssa, Rammsilla tanssiaisissa useita vuosia sitten. Muistan, että sinä pidit häntä sangen kauniina. Agda on huomattavasti hänen näköisensä — he ovat jokseenkin samanikäisetkin. —