"Hän oli eräässä käherrysliikkeessä samassa talossa, missä minun konttorini oli, Agda nimittäin, ja siten me tutustuimme. — Eräänä päivänä päivälliselle mennessäni tapasin hänet portaissa, ja me menimme kaupungille yhtä matkaa. Hän oli kovin järkytetty, ja kun tulimme puistoon, vei hän minut mukanaan yksinäiselle käytävälle, ja siellä hän rupesi itkemään. Hänen sisarpuolensa, rouva Holen, oli ollut pesettämässä ja värjäyttämässä tukkaansa, ja Agda oli palvellut häntä. Sitten hän oli tullut tyytymättömäksi ja ollut hyvin epämiellyttävä ja töykeä Agda-raukkaa kohtaan. Silloin hän kertoi minulle noista perhesuhteistaan.
"Sen jälkeen minusta tuli Agdan rakastaja. — Ennen me olimme vain hiukan hakkailleet, kävelleet yhdessä ja olleet kahvilassa yhden ainoan kerran —."
"Tyttöparka", sanoi Torkild lempeästi.
"Tämä tapahtui vasta syksyllä samana vuonna, jolloin sinä olit mennyt naimisiin." Aksel istui hetken leuka käsien varassa.
"Tiedän kyllä hyvin, että minun olisi pitänyt mennä naimisiin hänen kanssaan jo silloin kaikesta huolimatta. Kun olin sanonut pitäväni hänestä — niinkuin teinkin ja teen vieläkin. Olisihan se ollut paljon parempi, sillä se olisi ollut ainoa oikea menettelytapa. Nythän hänen täytyy arvostella minun tunteitani toisella tavalla —.
"— Ja sitten tiesin vielä koko ajan, että sydämessäni tulisin tuntemaan aina olevani sidottu Agdaan — mitä tapahtuisikin ja mitä tekisinkin — en olisi koskaan voinut tuntea muuta kuin että Agda oli saanut minun sanani —."
Aksel kääntyi äkkiä Torkildiin päin.
"Tiedät kai mitä tapahtui Rosen ja minun välillä syksyllä?"
"En."
"Hänkin löi minua kasvoihin", sanoi Aksel lujasti ja rauhallisesti. "Sentähden minä nyt matkustan. Sillä minä mielestäni tulin ikäänkuin ulosajetuksi —."