Torkild katsoi veljeensä silmänräpäyksen ajan.

"Aivan oikein hän siinä tekikin", sanoi Aksel äskeiseen tapaan. "— Luulin sinun tietävän sen. Minusta tuntui, että minun täytyi — koettaa selittää käytöstäni sinulle, mikäli voin. Sinä tiedät kai, että minä rakastin häntä?"

Torkild taivutti päätään myöntävästi.

"Se siinä juuri on ollutkin kamalaa. Minä pidän Agdasta — olen pitänyt kaiken aikaa. Ja kuitenkin tunsin toisinaan häntä kohtaan katkeruutta, joka on niin äärettömän epäoikeutettua, sillä eihän hän sille mitään voi. Hän on ollut kiltti ja hyvä minua kohtaan aina omalla tavallaan — hän on hieman pintapuolinen, ja sitähän hänen on täytynyt olla, muuten olisi elämä käynyt liian raskaaksi. Mutta minä tunsin sen aina — se, mitä voin hänelle antaa, se oli ikäänkuin toisen-luokan rakkautta. Ja että oli olemassa toinen, jota voisin rakastaa aivan, aivan toisella tavalla, niin paljon rikkaammin ja syvemmin ja hienommin. Ja herra varjelkoon — tuntea, että parhaat mahdollisuudet ihmisessä eivät koskaan saa kehkeytyä esiin —.

"— Niin, nythän minä ajattelen vähän toisin, ymmärrätkös. Nyt olen sitä mieltä, että minun tulee voida, antaa Agdalle — ja varsinkin lapsille, jos niitä saamme, ja hänelle äitinä — tunteita, joilla on yhtä suuri inhimillinen arvo —."

He istuivat vaiti ja katselivat vuonolle. Se uinui nyt vaalean sinipunervana valoisassa illassa. Ja verannalle, jossa he istuivat, tuli parvi nuoria, kahden-, kolmentoista ikäisiä tyttöjä — palmikot auenneina, vaatteet ja kengät tomuisina, posket kuumina ja punaisina ja kantamuksittain kukkia ja lehviä sylissä ja selkälaukuista tihkumassa.

"Oi minä ihan kuolen, minun on niin jano", huusivat he kärsimättömästi hälisten.

Yksi jäi seisomaan pystyyn, hänen oli mentävä sisälle tilaamaan. Mutta vei aikaa, ennenkuin he pääsivät yksimielisyyteen siitä, että sen piti olla punaista limonaatia tai sitruunalimonaatia tai inkiväärijuomaa. Vihdoinkin näytti asia ratkaistulta. Tyttönen riensi sisälle.

"Ja sitten yksi kymmenen äyrin suklaa", huusi muuan hänen jälkeensä.
"Kermasuklaata pähkinän kanssa! Muista pähkinä, Margit!"

"Minä uskon, että olen kävellyt ainakin kolme penikulmaa tänään", sanoi yksi.