"Ei. — — Mutta minä sain nimettömän kirjeen teistä seuraavana aamuna", sanoi Torkild hetken perästä hiljaa.
Aksel katsoi veljeensä. Mutta Torkild tuijotti vuonolle.
"Sekö se —?" kuiskasi hän aivan hiljaa.
"Oliko sillä jotakin tekemistä sen kanssa, että me erosimme kohta sen jälkeen, sitäkö tarkoitat? Ei suoranaisesti. Hän ei tietysti aavista mitään tuosta kirjeestä. Mutta se sai minut kyllä ajattelemaan yhtä ja toista. Sitten syntyi jonkinlainen välienselvitys, ja niin me päätimme kulkea kumpikin omaa tietämme —."
Hetken kuluttua kysyi Torkild äkkiä hiljaisella äänellä:
"Silloin — Fredrikshaldissa nimittäin, kun puhuit Rosen kanssa — mainitsitko silloin mitään siitä, mitä sanoit minulle — lapsen kuoleman johdosta?"
Aksel tuli tummanpunaiseksi.
"En. Niin hullusti eivät asiat sentään olleet."
"Anteeksi", sanoi Torkild hiljaa.
"Ei tee mitään. Sinullahan on oikeus uskoa minun kykenevän mihin hyvänsä."