"En sanonut sitä siinä mielessä."
* * * * *
"Se oli onnettomuus", sanoi Aksel jälleen hiljaa, "ettette saaneet pitää sitä lasta —."
"No niin. Siitä ei kukaan voi tietää mitään", vastasi Torkild apeasti.
Mutta molemmat miehet katsoivat sitä verannan alapäässä olevaa pientä pöytää kohti, missä tyttösparvi kulutti aikaa kaatelemalla punaista ja valkoista limonaatia lasista lasiin — keskellä kevätlehvien ja kukkien tulvaa.
"Niin, pitäisi olla tuollaisia kolme-neljä kappaletta", sanoi Aksel nyökäten hiukan sinnepäin. "Olen pannut merkille niiden tuttavieni luona, joilla on perhettä — että tyttölapset liittyvät aina isäänsä. Ja pojat äitiinsä —."
"No, se kai lienee erilaista —."
"Minä luulen, että on paljon sellaista, jota mies ei koskaan opi, ennenkuin saa itse tyttäriä", sanoi Aksel miettivästi.
* * * * *
He olivat syöneet illallista yhdessä Urheilumajalla, ja sen jälkeen he istuivat ulkona verannalla valoisassa kesäyössä tupakoiden ja juoden kahvia.