"Toukokuun lopulta. Kun hän tuli Hampurista, oli hän ensin jonkun aikaa eräiden ihmisten luona Nyholtessa. Mutta kun hän sitten itsekin ymmärsi, ettei hänellä ollut pitkää aikaa elettävänä, — silloin hän pyysi minua tuomaan hänet tänne —. Nyt hän on maannut vuoteen omana viimeiset viisi viikkoa —"
* * * * *
"Saanko mennä sisälle katsomaan häntä?" kysyi Torkild hetkistä myöhemmin.
"Hän nukkuu niin herkästi", sanoi Lihme vitkastellen. "Hän tuntee, jos häneen vain katsotaankin — silloin hän herää. Ja minä luulen kyllä, että on parasta valmistaa häntä ensin — antaa hänen tietää teidän olevan täällä —"
Torkild nyökkäsi.
"Mutta jos tahdotte pistäytyä tänne — esimerkiksi neljän tienoissa —."
"Kyllä, kiitos. Tekin tahdotte kai nukkua. Mutta ettekö tahdo, että jään tänne — valvomaan teidän puolestanne hänen luonaan —."
"Ei, suuri kiitos." Lihme hymyili. "Jos hän heräisi ja näkisi teidät, vaikuttaisi se tietysti häneen. — Hänhän on hiukkasen omituinen —" Lihme sanoi tämän hyväilevästi — "ja hänestä on mieluista nähdä minut herätessään —."
"Eikö teillä ole sairaanhoitajaa?"
Lihme punastui: