"Kas niin — kas niin, pikku poju, ei itketä nyt, nythän tullaan sanomaan hyvää päivää mammalle. Kas, kuinka reippaalta neiti näyttää tänään!" Hän laski käärön poikittain vuoteelle Doriksen eteen ja vilkaisi uteliaasti huoneessa olevaan vieraaseen mieheen.

"Se on minun veljeni Norjasta, rouva Jespersen. Ottakaapa myssy ja nuttu pois Ivarilta, olkaa hyvä, että hänen setänsä saa nähdä hänet oikein. Ettekö tahtoisi kupin kahvia — Jens, tahdotko olla kiltti ja pitää huolta, että rouva Jespersen saa kupin kahvia — arkihuoneessa —."

Torkild ja Doris olivat jälleen kahden — sylilapsen kanssa, joka makasi poikittain äidin vuoteella; sen pää oli tulipunainen ja kasvot itkusta tuhansissa kurtuissa.

"No vauvani, vauvani, ei pidä itkeä noin — oi Torkild, näytäpä hänelle kelloasi — näetkös, hän kurkottaa ottaakseen sitä. Se on aikaista se, tiedätkös! Oletko nähnyt mitään suloisempaa — tuitui, äidin pikku kultu — näetkös, hän hymyilee. Eikö hän ole kerrassaan hurmaava! Niin, katsopas sitä miestä, se on pikku Ivar-pojun setä, ja hän pitää niin kovasti pojusta ja hoitaa häntä niin kauniisti, sittenkun äitiä ei enää ole. — Voi, Torkild, etkö usko että voit ruveta pitämään hänestä hirveästi?"

"Kyllä, Doris. Uskon kyllä sen."

"Eikö hän sinustakin ole kaunis?"

"On. Eikö hänellä ole aika paljon tukkaa ikäisekseen?" yritti Torkild kehua.

"Onpa aika lailla." Doris silitti sormenpäillään pientä mustauntuvaista päätä. "Jens olisi tahtonut mennä naimisiin kanssani — sekä syksyllä silloin kun sanoin meidän olevan kihloissa, kuten muistat, että nyt keväällä juuri ennen kuin Ivar syntyi. Ja ottanut lapsen omiin nimiinsä, ymmärräthän. Teinkö mielestäsi väärin, kun en suostunut siihen? — Silloinhan Ivar ei olisi ollut avioton lapsi."

"Ei, teit mielestäni oikein", sanoi Torkild kiusaantuneena. Eikö Doris sitten koskaan ajatellutkaan Lihmeä —.

"Niin, sillä minulla oli sellainen tunne, että lapseen ei Jens voisi suostua. Hän ei pidä Ivarista. En tiedä, hän oli kai ajatellut, että tänä viimeisenä aikana ainakaan hänen ei olisi tarvinnut jakaa minua kenenkään kanssa. Ei silti, että uskoisin hänen juuri tulevan kohtelemaan pojua huonosti. Mutta hän ei kelpaa kasvattamaan minun ja Mogensin lasta. — Kuinka pitkä loma sinulla on, Torkild?"