"Suulle", käski Doris. Ja Torkild piti hetkisen suutaan lapsen suun lähellä.
"Pane hänet nyt pois — tuonne jalkopäähän", kuiskasi Doris kiihtyneesti —"ja tule tänne minun lähelleni —."
Hän heitti käsivartensa Torkildin kaulaan, veti hänet likelleen, puri hampaansa hänen huuliinsa ja mutisi suudellessaan häntä raivokkaasti:
"Se on pikkupojun suudelma — pikkupojun suudelma, ymmärrätkö — jonka minä otan sinulta —."
* * * * *
Viikkoa myöhemmin hän kuoli. — Torkild oli ollut Holsteininkadulla koko ajan, valvoen vuorotellen Jens Lihmen kanssa ja istuen yön toisensa jälkeen kuunnellen Doriksen kertomia kamalia juttuja, jotka tämä väitti kokeneensa — osa oli kai totta ja osa mielikuvitusta. — Ja sitten siirtyi Doris puhumaan lapsestaan —.
Hän tiesi itse, kun loppu oli lähellä. Hänen viimeinen sanansa
Torkildille oli:
"Sinä et saa luulla, että sinulla on mitään kaduttavaa minun suhteeni.
Mutta muista, että olet luvannut hoitaa Ivaria minun puolestani."
Sitten hän pyysi Torkildia ja lääkäriä poistumaan toiseen huoneeseen:
"Olen luvannut Jensille, että viimeinen hetki on oleva vain hänen ja minun kesken."