Ja he menivät, ja Doris kuoli, seuranaan vain se suuri rakkaus, jota hän ei ollut koskaan ymmärtänyt.
* * * * *
Viikkoa myöhemmin Torkild matkusti kotiin pienen sisarenpoikansa kanssa. Tanskalainen punaisenristin sisar seurasi mukana hoitaen pienokaista matkalla ja siihen saakka, kunnes Torkild sai järjestetyksi asiat toisin.
XVI.
Eräänä lauantaina toukokuun alkupuolella oli Torkild ollut Kristianiassa jossakin liikekokouksessa. Hän söi päivällistä kaupungissa, mutta hänen aikomuksensa oli palata kotiin puoliviiden junalla; hän aikoi mennä metsästämään ja halusi mielellään päästä varhain lähtemään, koska hänen oli lainattava koira matkalla. Oli hurmaava ilma, lienteän harmaaharsoinen taivas, mutta keveä ja tyven, niin että sadetta ei tarvinnut pelätä. Kun hän meni Eidsvoldintorin poikki, näki hän tuomen olevan jo vihreänä nuorista lehdistä, ja poppelit olivat punaruskeita ja sireenipensaat keltaisia puhkeamaisillaan olevista silmikoista. Ja hän iloitsi mielessään retkestä harjuilla — sielläkin jo orasti ja versoi varmaan hiukkasen vettyneiden lumiläikkien reunoilla.
Ehdittyään Vapahtajan-kirkon luo hän näki, ettei hän voinut ennättää junalle. Seuraavan junan lähtöön oli runsas tunti. Silloin hän kääntyi ympäri aikoen pistäytyä Grandiin siksi aikaa.
Samassa kuin hän kulki Güntherin ikkunan ohi, koputettiin ruutuun kovasti, ja kun hän käännähti katsomaan, näki hän Betzy Løkken kasvot valtavan keväthatun alla. Tämä viittoi hänelle innokkaasti.
Tultuaan sisälle konditoriaan näki hän, että Betzy istui toisella sohvalla pienimmän tyttönsä kanssa ja toisella Rose vanhemman tytön kanssa.
Betzy huusi äänekkäästi: "päivää, päivää" ja ojensi kätensä häntä kohti. Hän tarttui siihen, ja sitten hän ojensi kätensä Roselle, mutta ei uskaltanut katsoa häneen sen lyhyen sekunnin aikana, jona hän piti tämän kättä. "Niin, sehän on totta, onneksi olkoon", sanoi Betzy huolettomasti, ja Torkild tuijotti tyhmistyneenä.
"No, avioerosi johdosta, luonnollisesti. Ajattelin oikein, että minun pitäisi pitää pienet kutsut teille molemmille sen johdosta, tiedäthän että sellainen on nykyään tapana, mutta kuten näet, olen olosuhteiden vuoksi estetty pitämästä suurempia seurakutsuja. Mutta jos te kaksi tahtoisitte tulla jonakin iltana kaikessa vaatimattomuudessa —."