"Ei", sanoi Torkild. Hänen sisässään kiehui raivo — oli eri asia istua jonakin kesäpäivänä Myran kuistilla ja kuunnella Betzyn rupatusta, ja aivan toinen asia seisoa täällä sietäen hänen lörpötystään — Rosen istuessa vastapäätä sohvalla.
"Torkild, millainen karhu sinusta on tullut", sanoi Betzy kylmäverisesti. "Ole hyvä, ota tuoli ja istu tuohon. Onhan sinun toki näytettävä, että olet sivistynyt ihminen ja voit seurustella eronneen rouvasi kanssa luontevasti ja vaivattomasti, kun tapaatte toisenne seuraelämässä. Tervehtikää kauniisti Torkild-setää, pikkutytöt — näinkö minä jonkun pikku tytön, joka ei niiannut — kas niin, Kaja. Tahdotko kahvia —?"
"Kiitos, olen juuri juonut. Minun on jouduttava junalle."
"No, sinne sinun puoleesihan menee junia koko päivän, muistelen Rosen sanoneen. Muuten, sinähän olitkin menossa katua ylöspäin, mies. Sinä aioit mennä jonnekin grogille, minä luulen. No istu nyt. Ei suinkaan sinulla sellainen hoppu ole —."
"Aiotko metsästämään?" virkkoi Rose hillitysti, katsomatta Torkildiin — hän korjasi vähän Ingeborgin otsarusettia samalla. Nämä olivat hänen ensimmäiset sanansa.
"Aion. Ja minun olisi jouduttava viiden ja kolmenkymmenenkuuden junalle — ja toimitettava pari asiaa ensin." Torkild katui samassa, mitä oli sanonut. Hän oli tavannut nyt sattumalta Rosen, ja hänen teki palavasti mieli jäädä puhelemaan hänen kanssaan. Kuinka sanomattoman viehkeältä ja tyttömäiseltä hän näytti istuessaan siinä sileässä hiirenharmaassa puvussaan, pieni valkoinen huopahattu kultaisella tukallaan.
"No, ei suinkaan se nyt niin tärkeää ole, millä junalla menet. Yöhän on pitkä tähän aikaan. Paitsi jos sinulla olisi jokin erikoinen syy olla hukkaamatta siitä hetkeäkään. Onko siellä jonkun paimentytön sunnuntai sulostutettavana, noilla sinun metsästysmaillasi?"
Torkild ei suvainnut vastata hänelle.
"Onko siellä, Rose — tiedätkö onko joku sievä tyttö siellä, mihin
Torkild aikoo?"
"Ei kuules, Betzy, nyt sinun on jumaliste jarrutettava. Määränsä täytyy olla hölpötykselläkin — sinullakin."