"Minne päin aiot — millä suunnalla asut?"
"Alaspäin katua. Minä asun Bogstadveienin varrella."
"Onko se sinusta alaspäin?" Torkild takertui tähän ohueen keskustelun lankaan. "Sehän on oikeastaan Carl Johania ylöspäin — numerot alkavat kai alhaalta Rautatientorilta, luullakseni — eikö ole niin?"
"En tiedä oikein — niin kai. Tarkoitin vain alaspäin, kun tässä on alamäki sinnepäin —."
"Niin kyllä, mutta sitten on ylämäki linnaan päin —" Heidän katseensa yhtyivät, ja heidän täytyi molempien nauraa. Ja sen jälkeen he katsoivat toisiinsa hiukan epävarmasti, hämillään hymyillen, ja punastuivat kumpainenkin.
"No niin, ylös- tai alaspäin — onko sinulla mitään sitä vastaan, että saatan sinua kappaleen matkaa?"
"Ei", sanoi Rose hillitysti. "Mutta — onko sinulla aikaa?"
"Voin matkustaa toisella junalla. — Ei, minä olin vain harmistunut
Betzyn tahdittomuudesta, ei minulla ole mitään kiireellistä asiaa —."
He kävelivät hiljakseen Carl Johania ylöspäin, jalkakäytävällä puiden alla.
"Eikö sinun tarvitse enää mennä konttoriin tänään?" tiedusti Torkild.