Rose istuutui. Ja Torkild istahti hänen viereensä ja alkoi kaivella maata kävelykepillään. Ei kumpikaan heistä virkkanut mitään vähään aikaan; he istuivat molemmat katse kiinnitettynä kepin kärkeen, joka piirsi viiruja ja kaaria soraan.
Kunnes Rose äkkiä sanoi:
"Sinullahan on Doriksen pikku poika luonasi?"
"Niin. Tiedätkö sen?"
"Tiedän", sanoi Rose hiukan viivytellen. "Tapasin Helsingin tässä hiljan, ja hän kertoi sinun ottaneen luoksesi pienen sukulaislapsen. Ja jostakin, mitä Bera-täti kirjoitti talvella, ymmärsin — hän kirjoitti kuulleensa puhuttavan, että Dorikselta jäi lapsi —."
"Vai niin? Luulin, ettei olisi kuin pari kolme minun lisäkseni, jotka siitä tiesivät —."
"Sinä pidät kai kovasti tuosta pikku pojasta?" kysyi Rose hiljaa. "Onko hän suloinen?"
"Kyllä hän on aika pirteä pikku veitikka. Voithan ymmärtää, että pidän hänestä."
"Kuinka vanha hän on?"
"Hän tuli vuoden vanhaksi viime viikolla." "Mikäs hänen nimensä on?"