"Ei, herra varjelkoon. Kulkea täällä kuusi viikkoa, kun ei ole siihen pakkoa — sitä ei tottavie kukaan jaksaisi."
He kääntyivät hotellin portista sisään. Ja riisuttuaan päällysvaatteensa ja istuessaan ikkunan vieressä pimeässä, epäviihtyisässä ruokasalissa ei kumpikaan veljeksistä oikein tiennyt, mistä he puhelisivat. He katselivat ulos ikkunasta katua ja sadetta, kunnes Aksel sanoi:
"Rose Wegner tulee siis huomenna."
"Niin." Torkild punastui äkkiä hiukan. Mutta Aksel hymyili ja sanoi:
"Hän oli kaunis lapsena, mikäli muistan. Voisi ehkä kuluttaa aikaansa hakkailemalla häntä hiukan. Jollei hän vain ole muualle kiinnitetty?"
"Siitä en tiedä mitään. Mutta luulen muuten, ettet sinä tule huomaamaan häntä miksikään hauskaksi hakkailtavaksi."
Akselilla oli tunne, ettei Torkild mielellään puhunut tästä aiheesta.
Mutta hän ei voinut keksiä mitään muutakaan, siksi hän virkkoi:
"Rouva Wegnerhän on nyt kuollut —"
"Niin, hän kuoli useita vuosia sitten."
Ruoka tuotiin. Ja hetken he söivät äänettöminä. Kunnes Torkild tarttui lasiinsa: