"Kuvittelen mielessäni, että jonakin päivänä kohtaan jonkun, ja silloin koko olemukseni sanoo: mene hänen luokseen, tee kaikki mitä hän tahtoo — sinä olet hänen omaisuuttaan niinkuin sormus hänen sormessaan, hän voi ottaa sinut ja pitää sinut, tai hän voi panna sinut syrjään — mutta sinä olet hänen —."
Torkild ei katsonut häneen. Hän vastasi hiljaa:
"Joillekin ihmisille kai tapahtuu sillä tavoin —."
Sitten hän puhdisti päätään ja nauroi:
"Siispä en puhu enempää siitä. Tahdotko sitten lähteä Frognerin karjatalolle minun kanssani tänä iltana —?"
Rose oli vaiti.
"Vanhoina ystävinä —" hymyili Torkild kehoittavasti.
"Vanhoina ystävinä —" Rose yritti myös hieman varovasti hymyillä: "kyllä, kiitos."
He nousivat lähteäkseen. Ja Torkild virkkoi yhä hymyillen:
"Ja saankos suudella kättäsi — vanhana ystävänä — sopimuksen johdosta —."