* * * * *
Torkild nukkui myöhään, ja herättyään hän kuuli kaikkein ensimmäisenä alhaalta tuvasta Betzy Helsingin äänen. Betzy jutteli Rosen kanssa.
"Ei, ei takaltanut silloin kuin me tulimme", sanoi Rose, "no ei ollut juuri mikään hyväkään keli. Mutta tiedättehän, etten minä välitä, vaikkei niin tuulen tuppurissa mentäisikään."
Torkild ilmestyi portaille.
"Kas siinäpä hän tosiaan on", huusi Betzy. "Lorens ja Nils vannoivat, että sinä nukkuisit tänään kellon ympäri, mutta minä sanoin, että kunhan se kahvin haistaa, niin kyllä se tällä kertaa tulee, sanoin minä."
"No olettepas te näppäriä tyttösiä", haukotteli Torkild; Rose, Betzy
Helsing ja Aagot Holm-Hansen olivat laittaneet aamiaispöydän valmiiksi.
"Neiti Wegnerille siitä tulee kunnia, hänellä oli kahvi tulella, kun me tulimme —."
"Missä teitä sitten eilen illalla pidettiin?"
"Niin katsos, minä olin tansseissa eilen illalla", — Betzy johti puhetta. "Minä sanon teille etukäteen, että kun olen syönyt, niin menen sisään ja panen maata ja nukun sitten koko päivän. Mutta sitten oli äiti niin kärtyinen aamulla, ja siksi minä en viitsinyt olla kotona tänään, ja niin lähdin kuitenkin, kun toiset tulivat minun kauttani —."
"No — olikos sinulla hauskaa?"