* * * * *
"Sinä et varmaankaan ole erikoisemmin hurmautunut meidän kaupunkiimme", sanoi Torkild heidän kävellessään kotiin päin sateessa.
"En vain ymmärrä, miten te jaksatte tulla toimeen täällä", vastasi
Aksel.
"Tjaa. Doris sanoo tahtovansa lähteä Kööpenhaminaan ja olla siellä ensi talven. Olen aikonut puhua siitä isän kanssa. Doriksella on kutsu tulla asumaan Holger-sedän luokse — mutta en oikein tiedä. Ei silti — enhän minä juuri tunne noita ihmisiä. Mutta olen ajatellut, että hän voisi käydä siellä talouskoulua —. Ja minä haen silloin erästä paikkaa Kristianiassa, jonka varmasti saan. Pankilla on osaa siinä liikkeessä, ja se suosittaa minua."
"Sitten jää isä yksin tänne —" sanoi Aksel.
"Eihän täällä ole kerrassaan minkäänlaisia tulevaisuudenmahdollisuuksia."
He kävelivät hetken ääneti. Kumpikin odotti toisen puhuvan. Lopulta virkkoi Torkild:
"Ei hän muuten tule olemaan paljonkaan yksinäisempi kuin hän jo on."
Aksel katsahti veljeensä.
"Niin. Täällä on aina sellaista kuin olet näinä päivinä nähnyt", sanoi
Torkild.