"Tilaisuus tekee varkaan, Betzy — olenko minä hävyttömämpi kuin esimerkiksi Løkke —"
"Päästä irti, kuuletko, pöllö —". Betzy sai toisen kätensä vapaaksi ja antoi häntä korvalle. Mutta Torkild sieppasi sen jälleen ja piti kiinni —.
"Eikö hän ole suudellut sinua —?"
"Minä luulen, että sinä olet ihan hullu." Betzy sai tuskin puhutuksi naurulta. "Mitä vietävää se muuten sinulle kuuluu —"
"Kuuluu kyllä. Sinun on nyt pakko tunnustaa — kun kerran olet minun vankini —"
"Vai niin —" Betzy viskautui äkkiä irti hänen otteestaan, oli samassa jaloillaan ja lähti juoksemaan ylös mäkeä. "Oi, ota minun lakkini, Torkild —."
Torkild sieppasi sen ja juoksi jälkeen, saavutti hänet ja läimäytti sen päähän. Sitten hän kävi taas syliksi Betzyyn.
"En totisesti ymmärrä, mikä sinuun on mennyt, Torkild —."
"Ethän ole vihainen, Betzy, vaikka suutelen sinua? —"
"Olen kyllä, sen luoja tietää", vastasi Betzy; hän nauroi niin että vedet olivat silmissä.