Torkild käveli vihellellen, kun he palasivat kotiin päin perunasankoa kantaen. Helsing kääntyi äkkiä juuri kun he olivat aukaisemassa majan ovea.
"Eivätkö nuo ole sinun veljesi ja Rose, jotka menevät tuolla puron varrella —"
Torkild kääntyi:
"Ovat —" ja hän jäi seisomaan.
"Huudammeko heitä?"
"Ei."
"Ehkä he ovat käyneet täällä sillaikaa kun me olimme poissa", arveli
Helsing.
"Ei. He tulivat Grattumin-polkua." Torkild tunsi itsekin, että hänen äänensä oli pettämäisillään. Ja hän kääntyi ja meni sisään.
Hetkistä myöhemmin tuli Helsing keittiön kautta. Torkild seisoi ja kuori perunoita. Mutta hänen kätensä vapisivat, ja Helsingistä tuntui, ettei hän tuntenut ystävänsä kasvoja. Hän seisahtui epävarmana.
"Hyvä ihminen —"