"Tiedätkö mitä!" Betzy lausui tämän vakavasti. Heti kun he olivat tulleet jonkun matkan päähän puutarhakäytävälle, oli Torkild pannut käsivartensa Betzyn hartiain ympäri — pujahduttaen pari sormea saaliin alle, hänen paljasta, lämmintä ihoaan vasten. Betzy vastusti heikosti. Ja hän sanoi:
"Luuletko todella minun sietävän ehkä muiltakin ystäviltäni kaikkea sitä, minkä tyhmyydessäni sallin sinulle. Kaikkea tuota suutelemista ja sellaista —"
Hän katsoi vinosti ylös ja hymyili — hieman surumielisesti, mutta hyvin ärsyttävästi Torkildin mielestä. Torkildilla ei olisi ollut hiventäkään halua suudella häntä juuri silloin, mutta hänellä oli tosiaan sellainen tunne, että olisi ollut epäkohteliasta jättää se tekemättä. Siispä hän suuteli Betzyä ja sanoi:
"Minkätähden se sitten olisi tyhmää, että annat minun suudella itseäsi?— Kun sinä pidät siitä ja minä pidän siitä —"
Betzy vetäytyi hiukan erilleen ja virkkoi:
"Ei, minä en pidä siitä ollenkaan, Torkild. En nyt enää — sillä sinä et välitä minusta rahtuakaan oikeastaan, ettäs sen tiedät —"
Ja kun Torkild vastasi yllätettynä ja hämmentyneenä: "Kyllä, Betzy, pidänhän minä —", niin purskahti Betzy itkuun ja lähti juoksemaan puutarhan poikki, laahus käsivarrella. Ja Torkild juoksi perässä ja saavutti hänet sireenimajassa, minne hän oli piiloutunut.
"Mutta Betzy, suloinen pikku Betzyseni —"
Silloin Betzy oli kietonut käsivartensa hänen kaulaansa, ja hän suuteli pois hänen kyyneleensä — ja sitten hän oli suudellut häntä kyllästymättä, tuota pientä vierasta tyttöä, joka makasi itkien hänen käsivarrellaan. Hän oli suudellut hänen pyöreää pehmeää kaulaansa ja hänen viileitä olkapäitään; korallinyöri luisti pois, ja hän oli suudellut Betzyn povea — polvillaan hänen edessään. Betzyn kumartuessa hänen puoleensa, niin että hänen poskensa lepäsi Betzyn povea vasten, hän oli purkanut sanoiksi kaiken sen, mitä hän sydämessään oli sanonut toiselle —.
Kun Betzy vihdoin juoksi pois hänen luotaan, olivat hänen kyyneleensä kuivuneet, ja hän oli hengästynyt ja nauruinen rientäessään rakennuksen ympäri kannattaen pukuaan povellaan kaksin käsin — päästäkseen näkemättä käytävän kautta naistenhuoneeseen laittamaan pukuaan kuntoon, — Torkildin pudistellessa sillävälin multaa housunpolvistaan ja siirtyessä hiljakseen takaisin puutarhahuoneeseen päin.