He istuivat vaiti jonkun hetken sillan kaiteella.
"Niin. Ja huomenna minun on lähdettävä", sanoi Torkild hiljaa.
Hän kumartui eteenpäin pimeässä. Ja laski äkkiä kätensä Rosen kädelle:
"Rose — tahdotko antaa minulle suudelman — tämän ainoan kerran?"
Rose vitkasteli hiukkasen. Sitten hän taivuttautui Torkildia kohti ja tarjosi hänelle suunsa, kasvojen häämöttäessä kalpeina pimeässä. Mutta kun hän tunsi, että Torkildin huulet erkanivat aikoen sulkea sisäänsä hänen huulensa, teki hän pienen tahdottoman liikkeen, ikäänkuin haluten vetää päänsä takaisin. Torkild päästi hänet heti irti.
"Etkö sinä voi suudella minua?" kuiskasi Torkild.
Rose otti häntä aivan kevyesti kaulasta hansikoidulla kädellään. Ja hän antoi Torkildille pienen, viileän ja lapsellisen suudelman, huulet supussa.
"Muistatko, että olet suudellut minua kerran ennen?" kuiskasi Torkild jälleen.
"Muistan."
"Kuinka tulit sen tehneeksi?"