Rose silitti äkkiä hänen kättään.
"Minun tuli niin hirveän sääli sinua. — Torkild — tiedäthän, että minä olen pitänyt sinusta hirveästi aina — sillä tavalla kuin voin."
Torkild nyökkäsi.
"Niinkuin sisar. Niin. Mutta, Rose — senjälkeen mitä olin kertonut sinulle — etkö ajatellut, että saattoi olla vaarallista suudella minua?"
"Kyl-lä."
"Mutta sinä pidit minusta sittenkin niin paljon — sisarellisella tavallasi — että suutelit minua sittenkin —."
Rose oli hetkisen vaiti ennenkuin vastasi:
"Ni-in. Kun sinä kerroit minulle äidistäsi, näetkös, niin minä aioin tulla luoksesi ja suudella sinua. Minusta tuntui, että sinun kohtalosi oli ollut kovempi kuin on kohtuullista panna ihmisen kannettavaksi. Mutta sitten sinä kerroit sen toisen asian, ennenkuin ehdin tehdä sitä. Ja silloin minä ensin tulin iloiseksi, etten ollut sitä tehnyt. — Minun on näet sanottava sinulle, että pappi oli puhunut meille siitä silloin kun kävimme rippikoulua. — Mutta niin vastenmielisellä tavalla — ikäänkuin hän ei olisi tiennyt olevankaan mitään sellaista kuin rakkaus, tai ylpeys, tai itsekunnioitus — hyve oli vain edullinen kauppa, jonka hän saattoi tarjota meille, ja kaikki mitä hän ei pitänyt kaupan puodissaan, oli epäterveellistä ja epätaloudellista. — Hyvä Jumala, kuinka minä häntä halveksin —.
"Minä muistin sitäkin. Ja minä ajattelin, etten tahtoisi olla sellainen kuin hän opetti, pelkurimainen ja omaa etua laskeva. Ajattelin, että kun minä pidin sinusta ja sinun oli paha olla, niin että minun teki mieleni olla sinulle kiltti ja hyväillä sinua, niin ei minun pitänyt välittää siitä, olitko sairas vai terve. — Enhän tahtonut koskaan sallia itseäni peloiteltavan olemasta — oikeudenmukainen."
Torkild ei vastannut. Hänestä tuntui niin kumman kylmältä tuo Rosen puhe. Ei edes sinä hetkenä, jolloin Rose antoi hänelle sen suudelman, joka teki Torkildin hänen orjakseen, ei edes silloin Rose ollut ajatellut häntä. Vain oman itsensä takia hän oli suudellut Torkildia. Omaan itseensä hän oli rakastunut, silloin ja nyt ja aina — itseensä tai siihen ihannekuvaan, jonka hän teki itsestään ja jonka kaltainen hän tahtoi olla, maksoi mitä maksoi — kuvaan, joka oli valkoinen ja kylmä kuin sen hänen sukuunsa kuuluneen nuoren sotilaan — urhea, uskollinen, vilpitön, hyvä.