"Mutta kuule, Torkild — varmasti sinusta tulee lihava, jos vain tulet asumaan täällä kauan."
"Niin, surkeata kyllä, se kai minusta tulee. Siitä huolimatta että minulla on täällä metsästyslupa ja yhtä ja toista muuta. — Sehän on totta, minä tuon terveisiä Dorikselta, sain häneltä kirjeen hiljakkoin. Hän tulee kai käymään kotona tänä kesänä. Mutta hän sanoo haluavansa takaisin Kööpenhaminaan talveksi."
"Minulle hän ei kirjoita koskaan. Olen kirjoittanut kolme kirjettä, joihin hän ei ole vastannut. Mutta minullahan ei kylläkään ole paljon kirjoittamisia. — Mutta tiedätkös, keneltä minulla on sinulle terveisiä — arvaapas missä olin teellä eilen iltapäivällä?"
"No missä?"
"Rouva Løkken luona. Betzyn, näet — niin, meistä tuli sinät, hän esitti sitä. Minä tapasin hänet teatterissa tässä hiljan, ja silloin hän kutsui minua ja soitti eilen taas. Hän saa pikkulapsen aivan pian — tiedätkö sitä?"
"Kyllä minä olen kuullut —" Torkild tuli hymyilleeksi vähän, sillä
Betzy oli kirjoittanut sen hänelle jo joulun aikaan.
"Minä en muuten ole pitänyt hänestä koskaan niin paljon kuin nyt. Tuon tyttöletukan puhetavankin hän on nyt jättänyt — jossakin määrin. Ja hän iloitsee niin kauheasti tuosta lapsesta. Hän näytti minulle kaikki varusteet — voit uskoa, että ne olivat suloiset, ja hän on ommellut kaikki itse, vieläpä verhoillut kehdonkin itse uutimilla ja ruseteilla ja pitseillä —."
"Niin, minä tiedän, että hän on siitä hyvin iloinen. Eikähän se itse asiassa ole muuta kuin luonnollista —."
"Ei, eihän se ole", sanoi Rose huoahtaen.
* * * * *