"Niin on asia", vastasi Kristiina hiljaa.
"Taidanpa tietää hänen nimensäkin", virkkoi Simon ankarammin. "Se on Erlend Nikulauksenpoika, Husabyn herra?"
Hetken kuluttua kysyi Kristiina matalalla äänellä: "Se on tullut siis korviisi?"
Simon verutteli vastausta:
"Et suinkaan sinä voi uskoa minua niin tyhmäksi, etten olisi ymmärtänyt asiaa jouluna? Silloin en voinut sanoa mitään, siksi että isä ja äiti olivat mukana. Mutta siitä johtui, että tahdoin ratsastaa tänne yksin tällä kertaa. En tiedä tokko minun on viisasta puuttua siihen — mutta minusta tuntui, että meidän oli puhuttava näistä asioista, ennen kuin joudumme yhteen.
"Mutta kun tulin tänne eilen aamulla — tapasin sukulaiseni mestari Øinsteinin. Ja hän puhui sinusta. Hän sanoi nähneensä sinun kulkeneen Klemensin kirkkomaan sivu eräänä iltana, sinä olit ollut erään vaimon seurassa, jota kutsutaan Brynhild Flugaksi. Minä vannoin pyhästi, että hänen oli täytynyt erehtyä, Ja jos sinä sanot sen valheeksi, olen uskova sanaasi."
"Pappi näki oikein", vastasi Kristiina uhmaten. "Teit väärän valan, Simon."
Simon istui hiljaa vähän aikaa ennenkuin kysyi: "Tiedätkö, Kristiina, kuka tämä Brynhild Fluga on?" Ja Kristiinan pudistaessa päätään hän sanoi: "Muuan Baardinpoika antoi hänelle erään talon täällä kaupungissa, mennessään naimisiin — hän harjoittaa luvatonta viininmyyntiä ja sellaista —"
"Tunnetko sinä hänet?" kysyi Kristiina pilkallisesti. "Minusta ei ole milloinkaan aiottu munkkia tai pappia", sanoi Simon punastuen. "Mutta tiedän olevani syytön vääryyteen niin hyvin neitoja kuin toisten miesten vaimoja kohtaan. Etkö ymmärrä itse, ettei ole kunniallisen miehen tapaista viekoitella sinua ulos illalla sellaisessa seurassa —?"
"Erlend ei ole viekoitellut minua", sanoi Kristiina punaisena harmista, "eikä hän ole luvannut minulle mitään. Minä olen liittynyt häneen ilman että hän on tehnyt mitään minua vietelläkseen — hän oli minulle kalliimpi kaikkia miehiä ensi hetkestä asti."