Vanhemmat jäivät paikoilleen vähäksi aikaa. Sitten sanoi Lauritsa vaimolleen:
"Viitsitkö tuoda tänne tuopin olutta — ei, tuo vähän viiniä sisään", sanoi hän pyytäen. "Minua väsyttää —."
Ragnfrid teki niinkuin hän pyysi. Hänen palatessaan korkea tuoppi kädessä istui Lauritsa kasvot käsien peitossa. Hän katsoi ylös, koetteli Ragnfridin liinaa ja hihoja:
"Raukka, nyt sinä kastuit. — Juo kanssani, Ragnfrid."
Tämä asetti suunsa tuopin laidalle.
"Ei, juohan nyt, juo", sanoi Lauritsa kiivaasti, tahtoen vetää vaimonsa polvelleen. Vastahakoisesti tämä totteli häntä. Lauritsa sanoi:
"Kai sinä olet minun puolellani tässä asiassa, vaimoseni? Kristiinan on paras nähdä alusta alkaen, että hänen täytyy heittää mielestään tuo mies."
"Se on oleva vaikeata lapselle", sanoi äiti.
"Minä huomaan sen", vastasi Lauritsa.
He istuivat hiljaa jonkun aikaa, sitten kysyi Ragnfrid: