"Tiedän, tiedän", keskeytti Lauritsa kärsimättömästi, "sitä tärkeämpää on hoitaa hyvin sitä osaa, jonka on perinyt —"
Mutta vaimo jatkoi:
"Ja sitten on sekin seikka, ettei minusta Kristiina ole erivertainen Erlendiin nähden. Ruotsissa on sinun sukusi parhaita, isoisäsi ja isäsi kantoivat ritarin nimeä täällä. Minun edesmenneet isäni olivat kuninkaan vouteja isästä poikaan satoja vuosia Ivar Vanhaan asti; minun isäni ja isoisäni olivat heimopäälliköitä kumpikin. Sinä ja Trond ette ole kumpainenkaan saaneet maita ettekä ritarinimeä kuninkaalta. Ja silloin minusta saattaisi sanoa, ettei Erlend Nikulauksenpojan asia ole sen kummempi kuin teidän."
"Ei se ole samanlainen", sanoi Lauritsa kiivastuen. "Erlendillä oli mahti ja ritarinimi aivan silmien edessä, mutta hän käänsi niille selkänsä huoruuden tähden. Mutta minä huomaan nyt sinun olevan itseäni vastaan. Ehkä sinä olet samaa mieltä kuin Aasmund ja Trond, että on kunnia, kun nuo isoiset tahtovat tytärtäni sukulaiselleen —"
"Sanoinhan vasta", lausui Ragnfrid kuohahtaen, "että minusta sinun ei tarvitse olla niin arka, että pelkäät Erlendin sukulaisten luulevan alentuvansa tässä asiassa. Mutta etkö näe kaikesta — siitäkin, että tuo sokea ja taipuvainen lapsi uskalsi nousta vastustamaan meitä ja hyljätä Simon Darren — etkö ole huomannut Kristiinan olevan aivan toisenlaisen sen jälkeen kuin hän palasi Oslosta, etkö näe, että hän kulkee kuin vuoresta tullut —. Etkö näe, että tuo mies on hänelle niin kallis, että jollet anna myöten, voi tapahtua suuri onnettomuus."
"Mitä sinä tarkoitat sillä", kysyi Lauritsa ja katsoi terävästi häneen.
"Moni mies tervehtii vävyänsä tietämättä tätä siksi", sanoi Ragnfrid.
Oli kuin Lauritsa olisi jäykistynyt, hitaasti muuttuivat hänen kasvonsa valkoisiksi:
"Sinä, joka olet hänen äitinsä!" sanoi hän käheästi. "Oletko — oletko nähnyt —? niin varmoja merkkejä — että uskallat syyttää omaa tytärtäsi —"
"En, en", vastasi Ragnfrid nopeasti. "En tarkoittanut sitä mitä luulet. Mutta silti ei kukaan tiedä, mitä on tapahtunut tai saattaa olla tapahtumassa. Hänellä ei ole yhtään ainoata muuta ajatusta kuin se, että hän rakastaa tuota miestä — sen minä olen nähnyt — hän saattaisi näyttää meille jonakin päivänä rakastavansa tätä enemmän kuin kunniaansa — tai henkeään!"