"Eline väittää, ettei hän huoli häntä. Hän tahtoo väittää minut isäksi. Jos vannon itseni vapaaksi — luuletko kenenkään uskovan muuta kuin että minä vannon väärin —"
"Sinun täytyy saada hänet luopumaan tuosta päätöksestä", sanoi Aashild-rouva. "Ei ole muuta neuvoa kuin että ajat kotiin Husabyhyn hänen kanssaan huomispäivänä. Ja sitten sinun pitää olla kova ja päättäväinen ja saada toimeen tuo avioliitto voutisi ja Elinen kesken."
"Niin", sanoi Erlend. Sitten hän viskautui suulleen ja itki ääneen.
"Etkö sinä ymmärrä, täti — mitä sinä luulet Kristiinan ajattelevan tästä —"
* * * * *
Yöllä nukkui Erlend kodassa miesten kanssa. Tuvassa nukkui Kristiina Aashild-rouvan kanssa tämän vuoteessa, ja Eline toisessa vuoteessa. Bjørn lähti talliin.
Seuraavana aamuna seurasi Kristiina Aashild-rouvaa läävään. Tämän lähtiessä kotaan varustamaan einettä, kantoi Kristiina maidon tupaan.
Siellä paloi kynttilä pöydällä. Eline oli puettu ja istui sänkynsä laidalla. Kristiina toivotti hiljaa hyvän huomenen, haki maitokulhon ja siivilöi maidon siihen.
"Annatko minulle siemauksen maitoa?" kysyi Eline. Kristiina otti puisen kauhan ja ojensi sen toiselle; tämä hörppi ahnaasti maitoa ja katsoi laidan yli Kristiinaan.
"Sinä siis olet Kristiina Lauritsantytär, joka on erottanut minut Erlendistä", hän sanoi, antaen kauhan takaisin.