Eline riuhtaisihe irti äänekkäästi voihkaisten. Hän pakeni takaperin pitkin huonetta, toinen jälessänsä. "Juo", tämä käski. Hän tempasi tikarinsa vyöstä ja seurasi ase kädessä toista. "Juo se ryyppy, jonka olet varustanut Kristiinan juotavaksi." Hän tarttui Elineä käsivarteen ja kiskoi hänet pöydän luo painaen hänet juomasarvea kohti.
Eline parkaisi ja painoi päänsä käsiään vasten.
Erlend päästi hänet irti, seisoi ja vapisi.
"Helvetti oli elämäni Sigurdin luona", huusi Eline, "sinä, sinä lupasit — mutta sinä olet ollut vielä kamalampi minulle, sinä Erlend!"
Silloin Kristiina astui esiin ja tarttui sarveen: "Yhden meistä on juotava — molempia sinä et voi pitää —"
Erlend sieppasi häneltä sarven ja lennätti hänet luotaan niin kiivaasti, että hän kaatui maahan Aashild-rouvan vuoteen viereen.
Erlend painoi juoma-astiaa Eline Ormintytiären suuta vasten — hän seisoi polvi penkillä tämän kimpussa pöydän luona, ja pitäen tätä päästä koetti pakoittaa häntä juomaan.
Eline työnsi kätensä Erlendin käsivarren alle, tempasi tikarin pöydältä ja tavoitti sillä Erlendiä. Isku ei viiltänyt juuri muuta kuin Erlendin vaatteita, Silloin hän käänsi terän itseään vasten ja vaipui heti sen jälkeen syrjittäin Erlendin syliin.
Kristiina nousi lattialta ja tuli heidän luokseen. Erlend piteli Elineä, tämän pää riippui alas hänen käsivarreltaan. Hän alkoi korista melkein heti — hänellä oli verta kurkussa, sitä valui hänen suustaan. Hän syljeksi sitä ulos ja sanoi:
"Sinulle minä olin aikonut — sen juoman — kaikista niistä kerroista — jolloin olet pettänyt minua —"