"Hae Aashild-täti tänne", sanoi Erlend matalasti. Kristiina seisoi liikkumatta.
"Hän kuolee", sanoi taas Erlend.
"Silloin hänen osansa on parempi kuin meidän", lausui Kristiina. Erlend katsoi häneen — hänen silmiensä epätoivo sai Kristiinan pehmenemään. Hän lähti ulos tuvasta.
"Mikä nyt?" kysyi Aashild-rouva Kristiinan astuessa kotaan.
"Me olemme tappaneet Eline Ormintyttären", sanoi Kristiina. "Hän kuolee —"
Aashild-rouva lähti juoksuun. Mutta Eline henkäisi viimeisen kerran hänen astuessaan sisään.
* * * * *
Aashild-rouva oli pannut kuolleen pitkälleen penkille, pessyt veren hänen kasvoistaan ja peittänyt ne liinalla. Erlend seisoi selkä seinää vasten ruumiin takana.
"Ymmärrätkö, että tämä oli pahin, mitä saattoi tapahtua?"
Hän oli latonut puita ja karankoja uuniin; nyt hän asetti sarven niiden keskeen ja puhalsi tulen liekkiin.