Hän katsoi lapsen totisia kasvoja — naurahti sitten ja sanoi aivan toisella äänellä:
"Arvaappas kuka ensimmäiseksi sai tietää, että Vapahtaja oli syntynyt keskellemme? Se oli kukko; se näki tähden taivaalla ja silloin se sanoi — siihen aikaan osasivat kaikki eläimet latinaa. Silloin se kiekui: 'Christus natus est!'"
Tämän hän kiekaisi niin kukkoa muistuttavalla äänellä, että Kristiinan täytyi nauraa ihan katketakseen. Ja tuntui niin hyvältä nauraa kaiken sen ihmeellisen jälkeen, mitä veli Edvin äsken oli kertonut, sillä se oli painanut raskaan juhlallisen tunteen hänen ylitsensä.
Munkki nauroi itsekin:
"Niin se on, ja kun härkä kuuli tämän, rupesi se mylvimään: 'Ubi, ubi, ubi?'"
Mutta vuohi kävi mäkättämään: "Betlem, Betlem, Betlem."
Ja lammas alkoi ikävöidä niin kauheasti Neitsyttä ja tämän poikaa, että se heti määki: "Eamus, eamus!"
Ja vastasyntynyt vasikka, joka lepäsi oljilla, nousi jaloilleen. "Volo, volo, volo!" sanoi se.
"Tätä sinä varmaankaan et ole kuullut ennen? Enkös arvannutkin; tiedän, että teidän pappinne Sira Eirik on hyvä pappi ja kovin oppinut mies, mutta hän ei voi tietää tätä, sillä sitä ei opita muualla kuin Pariisissa —"
"Oletteko te sitten ollut Pariisissa?" kysyi lapsi.