* * * * *
Tuokion kuluttua huusi Sira Eirik kartanon yli, että oli maanantai. Naiset tulivat viemään morsianta vuoteeseen Kristiina oli niin väsynyt, että jaksoi tuskin vastustella, kuten tapa olisi vaatinut. Hän antoi Aashildin ja Gyridin kuljettaa itsensä ulos. Sulhaspojat seisoivat portaiden alapäässä palavat kynttilä ja paljastettu miekka kädessä; he piirittivät naiset ja seurasivat Kristiinaa pihamaan poikki vanhan talon ylisille.
Naiset riisuivat Kristiinalta morsiuspuvun, kappale kappaleelta, ja panivat sen pois. Kristiina näki, että vuoteen jalkopäähän oli asetettu orvokinsininen samettipuku, jota hänen tuli kantaa huomenna, ja sen päälle pitkä, lumivalkoinen, huolellisesti taitettu huntu. Se oli naidun naisen huntu, jonka Erlend oli tuonut hänelle, huomenna hän sai sitoa hiuksensa sykkyrälle ja kiinnittää sen sykkyrän yli. Se näytti niin raittiilta ja viileältä ja rauhoittavalta.
Viimein seisoi hän morsiusvuoteen edessä paljain jaloin, paljain käsivarsin, ainoana vaatteenaan pitkä kullankeltainen silkkipaitansa. Kruunu oli asetettu uudelleen hänen päähänsä — sen oli sulhanen irroittava hänen päästään kun he jäisivät kahden.
Ragnfrid laski kätensä tyttärensä olkapäälle, suuteli hänen poskiaan — äidin kasvot ja kädet olivat kummallisen kylmät, mutta näytti siltä kuin syvältä hänen rinnastaan olisi pyrkinyt esiin itku. Sitten hän avasi peitteen ja käski Kristiinan istua vuoteeseen. Kristiina totteli ja nojautui päänaluksen korkeata pielusvuorta vasten — päätään hänen täytyi pitää vähän etukumarassa, että kruunu pysyisi pystyssä. Aashild-rouva peitti hänet vyötäisiä myöten, asetti hänen kätensä silkkipeitteelle ja tarttui morsiamen kiiltävään tukkaan, hajoittaen sen rinnalle ja paljaille, hennoille käsivarsille.
Miehet toivat sulhasen ylisille. Munan Baardinpoika riisui Erlendiltä kultavyön miekkoineen — ripustaessaan sen seinälle vuoteen taakse, hän kuiskasi jotakin morsiamelle — Kristiina ei ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta koetti hymyillä.
Sulhaspojat avasivat Erlendin silkkimekon ja nostivat tuon raskaan, avaran vaatteen yli pään. Hän istuutui selkätuoliin ja he auttoivat hänen päältään kannukset ja saappaat.
Yhden ainoan kerran uskalsi morsian katsoa ylös ja kohdata hänen katseensa.
Sitten alkoivat hyvän yön toivotukset. Parvi tyhjentyi häävieraista. Viimeisenä lähti Lauritsa Bjørgulfinpoika sulkien morsiushuoneen oven.
* * * * *