"Tiedätkö sinä! Mistä sinä sait tietää — miten kauan olet tiennyt —"
"Minä en tiedä, mistä sinä puhut", sanoi Lauritsa hetken kuluttua, omituisen masentuneella äänellä.
"Minä puhun siitä, etten minä ollut neito tullessani vaimoksesi", vastasi Ragnfrid ja hänen äänensä oli läpitunkeva ja kirkas epätoivosta.
Hetken kuluttua vastasi Lauritsa kuten ennen:
"Sitä minä en ole tiennyt ennen tätä hetkeä."
Ragnfrid makasi heinissä, hytkyen itkusta. Kun kohtaus oli ohi, kohotti hän vähän päätään. Seinäluukusta alkoi kajastaa heikkoa valoa. Hän erotti miehensä hahmon, tämän istuessa käsivarret polvien ympäri kuin kivettyneenä.
"Lauritsa — puhu minulle —" vaikeroi Ragnfrid.
"Mitä sinä tahdot että minun tulisi sanoa", kysyi mies liikahtamatta.
"Voi en tiedä — toruisit minua — löisit minua —"
"Se alkaa olla liian myöhäistä nyt", vastasi mies; hänen äänessään tuntui ivan väre.