"Pappi, minä olen kadottanut jo niin monta, en voi antaa enää häntä,"
"Koetan kaiken mitä voin", pappi vastasi, "ja tahdon rukoilla koko voimastani. Mutta koeta, Ragnfrid, kestää se kohtalo, jonka Jumala on määrännyt osaksesi."
Äiti valitti hiljaa:
"Ketään lapsistani en ole rakastanut niinkuin tätä tässä — jos hänetkin nyt otetaan minulta, luulen sydämeni halkeavan."
"Jumala olkoon apunasi, Ragnfrid Ivarintytär", sanoi Sira Eirik päätään pudistaen. "Tahdot pakottaa Jumalaa myöntymään tahtoosi monien rukoustesi ja paastojesi tähden. Voitko ihmetellä, ettei niistä ole ollut enempää apua."
Ragnfrid katsoi häneen uhmaten ja lausui:
"Olen lähettänyt sanan Aashild-rouvalle."
"Sinähän hänet tunnet, enkä minä", virkkoi pappi.
"En voi elää ilman Ulvhildiä", sanoi Ragnfrid kuten ennen. "Ellei Jumala tahdo auttaa häntä, haen neuvoa Aashild-rouvalta tai vaikka paholaiselta, jos he voivat auttaa!"
Papin kielellä näytti pyörivän terävä sana, mutta sitten hän hillitsi itsensä. Hän kumartui alas ja koetteli uudestaan sairaan lapsen jäseniä.